Luovuus on kanavoitunut viime aikoina muuhun kuin blogin kirjoittamiseen, kuten hiljaisuudesta voi päätellä. Pari viikkoa sitten alkanut hengityskoulu on kuitenkin tuonut paljon ajatuksia ja muutamia niistä haluan jakaa. Tärkein oikeastaan tuli jo otsikossa.

Ilmaisemme itseämme uloshengityksellä. Ilmaisemme tunteemme, käytämme ääntämme, puhumme, kaikki uloshengityksellä. Uloshengityksellä päästetään irti. Kun jätämme jotain sanomatta tai näyttämättä tai emme halua luopua jostakin, teemme sen pidättämällä hengitystä. Sisäänhengitys taas aktivoi, ottaa vastaan ja valmistaa sen ilmaisemiseen, mitä on tarve tuoda esille. Hengitysten välisissä tauoissa lepäämme ja rauhoitumme.

Epätasainen hengitys kuuluu elämään. Kukaan ei hengitä tasaisen rauhallisesti hetkestä toiseen. Hengitystä tarkkailemalla voi kuitenkin oppia hurjasti itsestään. Missä tilanteissa annan itseni hengittää ulos ja milloin pidätän puolet itseilmaisustani? Hengitänkö enemmän ulos vai sisään? Uskallanko päästää irti vai pidänkö huolen, että hengitys on kontrollissa? Löytyykö hengitysteni välistä taukoa?

To survive, we need to breathe through our lungs. But to live, we need to breathe through our soul.

Muistakaa hengittää sielulla.

❤ Inkeri

Kuva: Anu Hedborg