Ne sanoo toivo ei riitä

Sun pitää uskoo ihmeisiin

Ne on oikees, mä tiiän

mut ei mun mieli toimi niin

Ku sä et oo enää siin

Jään vuodepotilaaks jo kakskytviis

Ne kysyy ootko sä siinä

tavallaan omasta tahdosta

En ihan oikeesti tiiä

mitä silloin kuuluis vastata

Ku sä et oo enää siin

En saa oikein mistään kii

Ja on kai helpompaa vaan jäädä jumiin ja menettää koko elämä

Ku kattoo kohtisuoraan sun onnellisii kuvii

jossa on joku muu ku mä

Ne sanoo kyl sä vielä jaksat

joku päivä helpottaa

Mä kelaan päässä kaikki unelmat

Enkä vaan pysty luovuttaa

Vaik sä et oo enää siin

Oon kuitenkin vast kakskytviis