“Anteeksi, mutta et vaikuta kovin erityisherkältä”

Aiemmat erityisherkkyyspostaukset ovat herättäneet sekä samaistumiskokemuksia että hämmennystä (voit palata niihin täältä ja täältä). Molemmat reaktiot ovat innostaneet pohtimaan aihetta yhä enemmän ja erityisesti viimeisin keskusteluni antoi uutta näkökulmaa. Olin lounaalla tuttavani kanssa, joka oli lukenut blogiani. Yhtäkkiä kesken jonkun satunnaisen keskustelunaiheen hän totesi mietteliään oloisena, että “Anteeksi, ei pahalla, mutta sä et kyllä vaikuta mitenkään kovin erityisherkältä”. Hämmennyin kommentista, mutta sain kuitenkin kysyttyä, mikä tähän vaikutelmaan oli johtanut. Vastaus oli olet jotenkin niin rennon oloinen.

Edelliset herkkyyspostaukseni voivat ehkä antaa vaikutelman, että erityisherkkyyspiirteet olisivat koko ajan läsnä ja erottuisivat jokaiselle vastaantulijalle. Näin ei tietenkään ole, harvoin muutenkaan ilmennämme kaikkia luonteenpiirteitämme kaikkialla. Ylläolevaan keskusteluun viitaten, “rentous” tai se, että tulee helposti toimeen ihmisten kanssa ei poissulje erityisherkkyyttä. Erityisherkkä voi olla hyvinkin avoin ja helposti lähestyttävä. Erityisherkät eivät ole käytökseltään useinkaan kovin näkyvästi herkkiä.

Erityisherkkä on ihan tavallinen tallaaja, kykenee sosialisointiin aivan kuten muutkin ja on usein vielä hyvin lahjakas siinä. Herkkyys ylipäätään on haavoittuvampaa aluetta ihan jokaisessa ihmisessä, eikä sitä nosteta pöydälle kovin helposti arkisissa tilanteissa. Erityisherkkä ei todennäköisesti tuo herkkyyttään esille sen helpommin kuin muutkaan, mutta oma sisäinen kokemusmaailma voi ulkoisesta tyyneydestä huolimatta olla hyvin voimakasta ja kuormittavaakin.

Erityisherkkyyspiirteet voivat olla huomiota herättävämpiä lapsena, kun sosiaaliset normit, tunteiden hallinta ja selviytymiskeinot ovat vielä kehitysvaiheessa. Aikuisena nämä on kuitenkin yleensä opittu hallitsemaan kantapään kautta ‒ joskus niinkin hyvin, että herkkyys osataan sulkea täysin pois päivänvalosta. Erityisherkän voi olla itsekin vaikea tunnistaa herkkyyttään, jos lapsesta asti on omaksuttu, että voimakas reagointi ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

On siis toisaalta ymmärrettävää, että erityisherkkyyttä on vaikea havaita ulkopuolelta satunnaisissa kohtaamisissa. Erityisherkkyys ei ole ihmistä kokonaisvaltaisesti määrittelevä ominaisuus, vaan sillä on hermostollinen tausta ja siksi esimerkiksi vireys, ärsykkeiden vastaanotto ja tunteet voidaan kokea eri tavalla kuin vähemmän herkkä ne kokee.

Omissa ihmissuhteissani herkkyyteni näkyy esimerkiksi siinä, että rakastan olla ihmisten seurassa ja sosiaalinen, mutta aistin ihmisistä paljon ja joudun siksi rajaamaan tarkkaan, kenen kanssa vietän aikaani ja milloin toisaalta haluan olla vain itsekseni. Usein minulla on tapana olla hyvinkin intensiivisesti läsnä ihmisten seurassa ja joskus vien intensiivisyyden niin pitkälle, että kulutan energiani sadasta nollaan parissa ohikiitävässä hetkessä. Vajoan sen jälkeen oman kuplani sisään ja kaipaan vetäytymistä yksinäisyyteen. Tarve olla omiin oloihin vetäytyneenä kestää joskus tunteja, joskus päiviä, joskus viikkoja.

Sama koskee aktiivisuuden ja levon tasapainoa. Tykkään olla aikaansaava ja minulla on aina useita luovia projekteja kesken. Silti kaipaan päiviä ja ajanjaksoja, jolloin saan vain olla ilman minkäänlaista tekemistä, vain hengitellä tässä ja nyt. Hermostoni herkkyyden vuoksi tämä on myös asia, mikä vaatii erityistä tarkkuutta minulta, jotta voin hyvin ja tasapainoisesti.

hsp3

Erityisherkkä ottaa vastaan ympäristön ärsykkeitä eri voimakkuudella kuin vähemmän herkkä. Ärsykkeiden tulva voi yltyä siksk kestämättömäksi esimerkiksi juhlissa, joissa on paljon ihmisiä, musiikkia, meininkiä ja menoa. Samoin vaikka ihan meluisassa ruokalassa tai hektisessä työpaikassa. Eri ihmiset välittävät herkälle erilaisia tunteita ja kun ihmisiä on tarpeeksi paljon, tunteiden kirjosta tulee iso lasti käsiteltäväksi.

Joskus kuormittumista ei huomaa lainkaan itse tilanteessa, vaan se näyttäytyy vasta jälkeepäin, kun tilanne on ohi. Oma kokemus ja se, mikä näkyy ulospäin ovat myös kaksi aivan eri asiaa. Perheeni ja läheisimmät ystäväni tunnistavat tasan herkkyyteni, mutta satunnaisemmat tuttavat eivät todennäköisesti heti liittäisi piirrettä minuun. Opiskeluun liittyvissä asiakastilanteissa olen saanut paljon kommenttia rauhallisesta olemuksestani, vaikka oma oloni on ollut täysin päinvastainen.

Erityisherkkyys ei siis ole jotain, minkä ilmenemiseen ei voisi vaikuttaa tilannetekijöillä tai omalla toiminnallaan. Kuten ensimmäisessä herkkyyspostauksessa korostin, kyseessä ei ole mikään häiriö. Esimerkiksi edellä mainittuja vireyden heittelyjä voi hyvinkin oppia omalla tietoisuudellaan säätelemään. Kun muistan kiinnittää huomiota siihen, mihin keskityn ja kulutan energiaani sekä millaisissa ympäristöissä liikun, voin huomattavasti paremmin ja vireyteni pysyy tasaisempana.

Erityisherkkä on paljon muutakin kuin vain herkkä, vaikka monet piirteet tai kokemukset yhdistävätkin erityisherkkiä keskenään. Erityisherkän luonteenpiirteisiin ja olemukseen voi silti sisältyä kaikkea sitä, mitä vähemmän herkänkin ominaisuuksiin. Siksi on mahdotonta ulkoisen olemuksen perusteella osoittaa sormella, kuka on erityisherkkä ja kuka ei ‒ ei ole mitään tiettyä stereotypiaa siitä, millainen ihminen on erityisherkkä. Se on vähän sama kuin yrittäisi muodostaa stereotypian ihmisistä, joilla on tarkka näkö. Näen itse erityisherkkyyden ennemmin tapana kokea ja käsitellä asioita.

Palatakseni vielä aiheesta käymiini keskusteluihin, yksi on erityisesti jäänyt positiivisena mieleen. Olin ollut harjoitteluuni liittyvässä palaverissa, jossa oli paljon uusia ihmisiä ja vaikeitakin, tunteita herättäviä aiheita käsiteltävänä. Olin suoriutunut tilanteesta rauhallisesti, mutta palaverin jälkeen huomasin olevani aivan levoton ja vaahtosin vielä tuntien kuluttua kollegalleni, miten kaikki oli niin wau. Jossain vaiheessa oma hihkumiseni alkoi jo hävettää, ja totesin, että nyt on taas kierrokset korkealla ja pitäisi osata rauhoittua. Selittelin, että aina käy näin.

Kollegani totesi, että toisaalta se juuri tekee sinusta niin helposti lähestyttävän. Mikä ihana kommentti. Ja niinhän se on. Herkkyys on inhimillisyyttä ja inhimillisyys on aina helposti lähestyttävää. Vaikka kaikissa tilanteissa ei ole sopivaa räiskytellä tunteitaan tai vetäytyä syvälle mietteisiinsä, useimmiten herkkyyden näkyväksi tuominen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin sen piilottaminen muilta. On tervettä olla vapaasti niin herkkä kuin on.

❤ Inkeri

MUISTUTUKSENA, ALOE VERA -TUOTTEIDEN ARVONTAAN EHTII VIELÄKIN OSALLISTUA TÄÄLLÄ!

8 responses to ““Anteeksi, mutta et vaikuta kovin erityisherkältä””

  1. A Avatar
    A

    Tunnistan tästä niin paljon myös itteeni!! Mulla tapahtuu tosi usein tietynlainen “lamaantuminen” kaikkien ärsykkeiden määrästä ja siks vaikutan joskus epäkiinnostuneelta tai tylsistyneeltä. Tai etten osaa vilkkaassa ympäristössä keskittyä olennaiseen vaan kiinnittää huomion jokaikiseen ympärillä tapahtuvaan asiaan ja siks vaikuttaa ettei mua kiinnosta. Toi loppu oli ihana ja antoi kans ajattelemisen aihetta! Usein yrittää piilottaa tollaisen tunteiden räiskynnän ja vaan vetäytyä. Ihana ku kirjotat tämmöstä blogia 😘

    1. rakastarakkautta Avatar

      Kiva kuulla, että samaistuit tähän, oma kuvailusi kuulostaa myös erittäin tutulta. Ja herkkyys tosiaan on arvokas piirre, joten annetaan sen näkyä! Kiitos kommentista. ❤

  2. Sk Avatar
    Sk

    Oli ihana lukea tätä tekstiä, ja löysin myös paljon samaistumisen tunnetta ja tämä herätti myös miettimään taas enemmän omalla kohdallani, mitkä voisivat olla jonkinlaisia kaavojani ja mitä kautta voisin säädellä niitä.
    Se, mitä en itse ole aiemmin osannut yhdistää erityisherkkyyteeni (se on vielä aika uusi käsite minulle) on se, miten se voi juurikin tulla esiin myös rauhallisuutena. Monesti ystäväni ovat kuvailleet minua juuri rauhallisena, ja olen ollut ihan ihmeissäni, sillä omassa päässäni meno on ollut välillä liiankin hurjaa. Kiitos ajatuksistasi!

    1. inkeriannasofia Avatar

      Kiitos kommentistasi! Hienoa, jos tekstini on saanut uusia ajatuksia nousemaan omaan herkkyyteesi liittyen. On varmasti paljon sellaista (omallakin kohdalla), mitä ei heti yhdistäisi nimenomaan erityisherkkyyteen! Ja niin mielenkiintoista oivaltaa niitä. 😊

  3. Jannii Avatar
    Jannii

    Ihan mielenkiintoista pohdintaa mutta pakko kyllä kysyä: onko sinulla mitään tieteellistä lähdettä näille kirjoituksillesi vai onko teksti täysin omaa päättelyäsi? Tarkoitatko nyt erityisherkkyydellä aistiyliherkkyyttä vai jonkinlaista tunne-elämän epävakautta, joka lähenee persoonallisuushäiriötä?

    Itseäni häiritsee erityisherkkä-termissä se, että sille ei ole mitään yksiselitteistä määritelmää. Miten erityisherkkä esimerkiksi eroaa yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä tai pakko-oireisesta persoonallisuushäiriöstä? Minkä ehtojen on vähintään täytyttävä, jotta henkilö voidaan todeta erityisherkäksi (ja mitä ne ehdot ovat)? Psykologiakin on tiede, jota opetetaan yliopistossa ja jossa pelkät omat pohdinnat voivat joskus osua melko kauas todellisuudessa

    Vai onko erityisherkkyys pelkästään subjektiivinen kokemus siitä, että tuntee enemmän kuin muut. Silloinhan se muistuttaisi pikemminkin narsismia, jossa omat ominaisuudet ja tunteet koetaan (ilman, että ne todellisuudessa sitä ovat) ylivertaisiksi muihin nähden.

    1. inkeriannasofia Avatar

      Heippa Jannii, sulla on hyviä näkökulmia aiheeseen. Kannattaa lukea ensimmäinen postaukseni erityisherkkyydestä (Herkkä 1/2), siinä selitän enemmän perustaa termille ja ilmiön tutkimustaustasta.
      Termi on valitettavasti yleistynyt paljon vääriinkin käyttötarkoituksiin ja siitä on tullut jonkinlainen trendikin, mutta kriteerit tälle piirteelle on olemassa (ks. yllämainittu postaus).

      Tekstini sisältää siis paljon omakohtaista kokemusta, mutta taustalla vaikuttavat aiheesta lukemani kirjallisuus ja tutkimukset. Itse myös yliopistossa opiskelevana ja psykologiaakin lukeneena pidän tärkeänä tieteellistä perustaa ja lähdekriittisyyttä tähänkin aiheeseen perehtyessäni.

      Erotusdiagnostiikka muista häiriöistä (esim. mainitsemasi ahdistuneisuushäiriö, OCD, narsismi) voi tietysti olla haasteellista, mutta siksi pidänkin tärkeänä tiedon jakamista erityisherkkyydestä. Siinähän ei ole siis kyse diagnosoitavasta häiriöstä ja on huomionarvoista, ettei sitä myöskään erehdytä sekoittamaan mielenterveyshäiriöihin. 🙂

  4. Anne Avatar
    Anne

    Olipa hyvä ja samaistuttava kirjoitus. Kiitos muutenkin kivasta blogistasi! Löysin tänne vasta hetki sitten uusimman postauksesi kautta, mutta vaikutti sen verran kiinnostavalta, että piti jäädä tutustumaan paremmin 🙂

    1. Inkeri Laine Avatar

      Kiitos Anne! ❤ ja tervetuloa seurailemaan blogia. Kiva kuulla, että kirjoitukset ovat kolahtaneet!

Leave a reply to Anne Cancel reply