OMA PARANEMISTARINA
❤
Olen aina ollut voimakkaasti tunteva, muidenkin tunteet helposti lukeva ja elämää syvällisesti pohdiskeleva luonne, ja se on ollut elämässäni lahja sekä kirous.
Minulle on ensisijaisen tärkeää toteuttaa elämässä sitä, mitä olen tänne tullut tekemään eli kuunnella omaa johdatusta. Kuitenkin ympäristömme vaikuttaa meihin ja meidän uskomuksiimme sekä toimintaamme voimakkaasti, jollemme ole tietoisia omista valinnoistamme.
Hyvin nuoresta asti siis omaksuin ympäristön odotuksia, jotka eivät olleet linjassa sen kanssa, mitä itse halusin ja koin tärkeäksi. Toteutin muiden toiveita ja omani jäivät vaille niiden kaipaamaa huomiota. Aloin voida huonosti, ja kärsin erilaisista psyykkisistä sekä fyysisistä terveyshaasteista jo hyvin nuorella iällä. (Löydät blogisivulta ajatuksiani sairastamisesta ja elämänsuunnan löytämisestä!)
Vuonna 2019 terveyteni oli ajautunut pisteeseen, jossa menetin toimintakykyni ja itseni täydellisesti. Olin sairastunut vaikeaan krooniseen väsymysoireyhtymään (ME/CFS), joka vei minut vuosiksi vuodepotilaaksi.
Nuo vuodet olivat elämäni ehdottomasti synkimmät, enkä olisi voinut uskoa kokevani jotakin niin pysäyttävää sairautta alle kolmekymppisenä. Lääketieteellä ei ole parannuskeinoja, eikä edes oireita lievittäviä hoitoja krooniseen väsymysoireyhtymään, joten olin täysin itseni ja läheisteni varassa.
Kokeilimme useita vaihtoehtoisia hoitoja, mutta tulokset eivät antaneet juurikaan toivoa. Olin jatkuvasti kysymysten äärellä elämästä ja kuolemasta.
Keväällä 2022 kaikki muuttui. Olin jo pidemmän aikaa kirjoitellut ylös tajunnanvirtaa aina, kun vointini salli. Minulla on edelleen kasapäin päiväkirjoja tuolta ajalta. Jokin sisälläni oli alkanut aukeamaan, ja ymmärsin, että tilanteeni ollessa totaalisessa umpikujassa, minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se. Hyväksyä kaikki mahdolliset lopputulokset ja päästää irti yrittämisestä parantua.
Jätin kaikki senhetkiset hoitoyritykset – sillä hetkellä minulla oli meneillään homeopaattinen hoito, erityisruokavalio sekä lääkehoito unettomuuteen – ja keskityin vahvistamaan luottoa omaan kehooni ja elämän kannatteluun. Koin vahvasti, etten halua enää ulkopuolelta apua. Minun olisi tehtävä työ sisälläni.
Tästä irtipäästämisestä, ja toisaalta vastuunottamisesta omasta terveydestä ja elämästä, alkoi minun paranemiseni. Se alkoi vauhdilla ja sisälsi monia tapahtumarikkaita vaiheita, joita tulen avaamaan myöhemmin julkaistavassa kirjassani. Mutta tärkein oivallukseni oli, että kehossani on kaikki se tieto, mitä paranemiseen vaaditaan. Että minulla on kaikki se voima käytössäni ja ympärilläni, joka nostaa minut elämään. Eikä mihin tahansa elämään, vaan siihen, joka juuri minulle on tarkoitettu.
Koen tällä hetkellä eläväni unelmiani todeksi. Eikä minulla olisi ollut siihen rohkeutta ilman tätä kaikkea kokemusta, jonka sairastumisen myötä sain. Sairastaminenkin on aina mahdollisuus.
Lue lisää paranemisestani somekanavissani, linkit sivun alalaidassa!
HEALING CREATIVE 